Nuts Karhunkierros 83km

Omena on kauas pudonnut puusta. Näin kuulin omilta vanhemmiltani, kun selvisin maaliin Karhunkierroksen pikakelauksessa. Suvussamme ei ole juurikaan kestävyysurheilua harrastettu, saati ultramatkoja. Nyt on ja toivottavasti häröilyni saa aikaan muissakin liikettä enemmän kuin kauppakäynti ruokamarketissa (jonka voi myös nykyään tilata valmiiksi jääkaappiin noudettavaksi).

Valmistautuminen

Ilmoittauduin jo vuoden 2020 Karhunkierrokselle 55km matkalle, mutta sattuneista syistä kyseinen osallistuminen siirrettiin vuodelle 2021. Sinä aikana nälkä kasvoi ja päätin upgradeta osallistumiseni ”orginaalimatkalle” eli Hautajärveltä Rukalle. Matkaa kertyy 83km ja kulkee pitkin perinteikästä Karhunkierroksen vaellusreittiä. Samalla siirryin Jalanjälkivalmennus -etätreeneihin. Treenit onnistuivat vaihtelevasti ruuhkavuosien varjossa, mutta kuitenkin treenitunteja sain kasaan riittävästi. Matka Rukalle alkoi torstaina. Ensimmäinen yöpyminen oli Kajaanissa. Perjantaiaamuna lapset pitivät huolen, että uni loppui hieman ennen viittä aamulla. Onneksi oli hyvin aikaa aamulla vielä huilata ennen lähtöä kohti Kuusamoa ja Rukaa. Rukalle saavuimme iltapäivällä. Kamppeen huoneeseen ja siitä sitten hoitamaan numerolapun ja drop bagin nouto. Odottavan aika oli pitkä. Bussikuljetukseni lähti vasta 22:30 kohti Hautajärveä. Vielä oli aikaa ”levätä” ja tankata.

Vihdoinkin kello oli yli kymmenen illalla ja kuljetus alkoi häämöttää. Jännitystä hieman loi se, että liikkeelle lähdetään samoilla luomilla. Matka Hautajärvelle meni nopeasti höpöttäessä vierustoverin kanssa ja viimeisiä tankkauksia tehdessä. Oma rutiini on juuri ennen lähtöä hörppästä vielä elektrolyyttijuoma, jotta nesteytys lähtee heti alusta alkaen käyntiin.

3… 2… 1… GO!

Ja niin koitti lähtö Hautajärveltä. Chippiaika näytti olevan 23:08. Mukavan rennosti lähti matka käyntiin. Juoksu tuntui helpolta, mutta sykkeet olivat hieman korkeat. Päätin unohtaa mittarin sykkeet ja lähdin määrittämään tahtia tuntemusten mukaan. Tahti oli siinä 7-8min/km. Alkumatka teki heti vaikutuksen, kun reitti kulki Oulankajoen varteen. Keskiyöllä näki mainiosti ja koskien pauke oli upeaa katsottavaa. Vastaan tuli perusmatkalaisia (166km suorittajia) ja heitä tuli tsempattua kohdatessa. Vastaan tuli myös joitakin selkiä, osa 83:laisia ja osa 166:laisia. Maasto oli melko helppoa ja se ehkä johti hieman turhaan revittelyyn. Matka ensimmäiseen huoltoon, Oulangan luontokeskukseen taittui rattoisasti tosin matka tuntui melko pitkältä. Huoltoon saavuttaessa olin ollut liikenteessä hieman yli neljä tuntia. Energia ja neste upposi hyvin. Oulangalta lisää energiaa matkaan ja nestettä pulloihin. Tästä matka jatkui. Nyt alkoi jo matka jonkin verran painaa ja edessä oli vielä 55km. Ensimmäinen osuus meni pääsääntöisesti kokonaan juosten, mutta nyt piti alkaa jo kävelemään paikka paikoin. Silti matka eteni rivakkaa vauhtia. Nyt ei enää neste uponnut samaan tapaan kuin edellisellä pätkällä. Syynä oli aivan kamalan makuinen vesi, jota tankkasin pulloihin Oulangalta. Janotti, muttei tehnyt mieli juoda. Energia upposi eddelleen, joskin aloin jo unohtaa ottaa energiaa säännöllisesti. Itse tehdyt glögimarmelaadit olivat erinomaisia.

Puolimatkan krouvissa matka eteni vielä hyvin juoksu-kävelyn merkeissä. Helppoja pätkiä juosten, mutta teknistä polkua ja pientä ylämäkeä alkoi tulla vastaan, jossa kulku muuttu kävelyksi. Matkalla tuli rupateltu useiden juoksijoiden kanssa niitä näitä, mutta nyt aloin tippumaan kelkasta. Enää ei jaksanut pitää niin hyvää tahtia yllä kuin aiemmin. Energian kanssa sama homma jatkui, unohdin ottaa säännöllisesti. Usein tuli tunne, että päässä alkaa heittää juuri energian loppumisen takia ja aina kun hieman tankkasi, hetken päästä olo taas normalisoitui.

Pienelle karhunkierrokselle saavuttaessa jalat olivat jo melko puhki, joten otin sauvat selästä ja siirryin dementiahiihtoon. Matkaa oli tuolloin kuljettu jo lähemmäksi 55km. Aloin kytätä kelloa, että vähän hitaammallakin tahdilla ehdin vielä hyvin aikarajojen puitteissa maaliin. Vihdoinkin saavuin Basecampin huoltoon. Aikaa oli kulunut jo melkein 11 tuntia startista. Vaikka ensikertalaisena olin Karhunkierroksella, osasin jo odottaa maaston muuttuvan haastavammaksi ja mäkisemmäksi. Ei muuta kuin uutta vettä matkaan (joka oli huomattavasti paremman makuista kuin Oulangalta otettu vesi) ja nokka kohti Konttaista. Nyt otin mukaan kisajärjestäjien eväitä, sipsiä ja suklaata alku matkaan.

Ensimmäiset mäkien nousut onnistuivat vielä hyvin tunkkaamalla, mutta nyt alkoi polvet oikuttelemaan etenkin alamäissä. Ei enää pystynyt juoksemaan tai menemään rivakasti alaspäin. Ylöspäin kapuaminen onnistui vielä vallan mainiosti. Nyt alkoi takaa tulemaan ohi 37km matkalaisia hyvinkin lentävällä askeleella. Kateus iski, kun näki, kuinka kevyellä askeleella kärki painaa ohi. Polkujuoksuyhteisö on siitä mainio, että lähes kaikki toivottivat tsempit loppumatkaan. Kumpuvaara oli vielä kesy lämmittävä pitkä loivan ylämäen ansiosta. Alaspäin oli jo jyrkempää, jossa joutui jo sauvoilla avittamaan alastuloa. Seuraavaksi Konttainen. Polku muuttui haastavammaksi kivikkoisuuden takia. Jalat eivät enää toimineet kovinkaan ketterästi. Konttaisen jälkeen koitti heti Konttaisen huolto. Nyt kävi jo mielessä keskeyttäminen. Aikaa oli kulunut jo 14h. Huollossa totesin, että tämä mennään maaliin vaikka pää kainalossa. Crossfitissä on aikoinaan sanottu, että jokainen toisto on kotiin päin. Sama pätee myös askeleissa – jokainen askel vie lähemmäksi maalia. Ja ei muuta kuin matkaan ja taas kerran pahanmakuista vettä pulloihin. Energian saannissa jatkui sama homma, aika kului niin rivakkaan, ettei muistanut tankata säännöllisesti. Onneksi huollosta pystyi ottaa mukaan eväspussin, jossa taas sipsiä ja suklaata. Nyt edessä enää Valtavaara ja muutaman pienen mäen kautta kohti Rukaa. Alamäet piti tulla ”mummo tyylillä” – tikut eteen ja varovasti askelia alaspäin. Olin kuin karavaanari teiden tukkona takaa ohikiitävien ”pikamatkalaisten” edessä. Vihdoinkin koitti viimeinen nousu Rukalle. Oli voittaja fiilis, muttei pystynyt ottamaan enää juoksuaskelia. Reippaasti sauvakävellen eteenpäin ja kohti maalia. Viimeisessä alamäessä oli omat huoltojoukot vastassa kilistelemässä kelloja ja tsemppaamassa. Aikaa oli kulunut 16h 55min ja totesin, että eiköhän tämä alle 17h mene. Ei mennyt. 17:06:22 loppuajalla irtosi miehissä 214/266 sija. Kokonaisuudessaan miesten sarjassa keskeyttäneitä oli 41 ja maaliin selvisi 225.

Summa summarum

Hieno reissu. Valtavasti kokemusta ja erittäin hienoja maisemia. Paljon opin itsestäni uusia ominaisuuksia ja nyt tiedän millä eväillä lähdetään seuraaviin koitoksiin. Tämä pitää kokea joskus uudestaan. Olisikohan se seuraavalla kerralla kaksin kertainen nautinto? Sen aika näyttää. Nyt ladataan akkuja ja palautellaan rauhassa ennen Pallas-Yllästä ja sen 100km yöjuoksua.