Kisaraportti

Koli on varmaankin ainut paikka Suomessa, jossa puun juuret kasvavat ylöspäin. Tai ainakin se siltä tuntui. Tämänkin vuoden ruskareissu oli Kolilla, tuolla Pohjois-Karjalan helmessä. Tällä kertaa piti käydä tutustumassa kuuluisaan Eteläpäähän. Oliko se sen arvoista? OLI! Perinteinen Vaarojen Maraton juostiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-4.10. 2021. Minun tämän vuoden teema on ollut ultramatkat. Olenko oppinut jotain

Nyt tuli koettua ensimmäinen DNF. Jalat pettivät, kunto petti, sää erityisen haastava ja ennen kaikkea, pää ei kestänyt. Syitä voi hakea vaikka mistä, mutta eniten harmittaa se, ettei pää kestänyt ja saattoi jaloissa vielä painaa Nuts Karhunkierroksen 83km toukokuun lopulta (jota en myönnä). Matka kohti Yllästä alkoi tiistaina koko perheen voimin. Perässä roikkui myös liikuteltava

Omena on kauas pudonnut puusta. Näin kuulin omilta vanhemmiltani, kun selvisin maaliin Karhunkierroksen pikakelauksessa. Suvussamme ei ole juurikaan kestävyysurheilua harrastettu, saati ultramatkoja. Nyt on ja toivottavasti häröilyni saa aikaan muissakin liikettä enemmän kuin kauppakäynti ruokamarketissa (jonka voi myös nykyään tilata valmiiksi jääkaappiin noudettavaksi). Valmistautuminen Ilmoittauduin jo vuoden 2020 Karhunkierrokselle 55km matkalle, mutta sattuneista syistä kyseinen

Voihan korona. Se on ollut tämän kauden vitsaus. Vaikka itse olen vielä ainakin toistaiseksi välttynyt tartunnalta, se muokkasi kuitenkin koko juoksukauden uusiksi. Alun perin kauden piti alkaa Nuts Karhunkierroksen 53km matkalla – CANCELED. Tuolla olisi pitänyt juosta ensimmäin ultramatka. Piti siis alkaa etsimään uutta paikkakuntaa ultralle. Kevät oli kokonaan pois pelistä kisojen suhteen. Monet tapahtumat