Nuts Ylläs-Pallas 100km – DNF

Nyt tuli koettua ensimmäinen DNF. Jalat pettivät, kunto petti, sää erityisen haastava ja ennen kaikkea, pää ei kestänyt. Syitä voi hakea vaikka mistä, mutta eniten harmittaa se, ettei pää kestänyt ja saattoi jaloissa vielä painaa Nuts Karhunkierroksen 83km toukokuun lopulta (jota en myönnä). Matka kohti Yllästä alkoi tiistaina koko perheen voimin. Perässä roikkui myös liikuteltava kesämökkimme, Nasu. Siirtyminen pohjoiseen tapahtui useamman pysähdyksen taktiikalla. Ensinmmäinen etappi oli Pohjois-Pohjanmaalle Manamansaloon, jossa vietimme pari yötä Oulunjärven rannalla. Lapset nauttivat uimisesta ja hiekkarannalla temmeltämisestä. Myös omat ajatukset olivat lomailussa, eikä kisan panikoinnissa.

Ykkönen oli lyhyen kävelymatkan päässä Jounin Kaupalta, jonka pihalle oli rakennettu kisakeskus. Piipahdin torstain ja perjantain aikana useamman kerran kisakeskuksen alueella. Tunnelma oli positiivisen odottava. Kisaa edeltävänä yönä tein poikkeuksen, nukuin kerrankin hyvin. Polar tosin ei osannut arpoa sopivia tietoja yöstä vaan kertoi pelkästään nukutun ajan. Polar Vantage V:llä on myös oma osuutensa tässä seikkailussa. Perjantai kului perinteisin lapsiperheen menoin – uimista, leikkimistä ja muuta touhuilua. Minulle yritettiin tarjota lepohetkiä, mutta en osannut tarttua niihin. Iltapäivällä aloin hiljalleen pakkaamaan kamoja. Kotoa lähtiessä olin tarkistanut kaikki pakolliset tavarat mukaan. Huomasin kuitenkin, että pakkolliset sormikkaat olivat jääneet kotiin. Ei muuta kuin fillari alle ja Jounin Kaupalle ja sieltä etsimään hanskoja. Viimeiseksi pussitus omille marmelaadeille – makuna tilanteeseen sopiva glögi. Olin laskenut, että seitsemän palaa ja yksi geeli pitäisi nauttia tunnissa. Aika monta pussia pakettiin, osa onneksi spear bagiin kuljetettavaksi Peurakaltioon.

Sitten ei muuta kuin kamat kantoon ja siirtyminen Jounin Kaupalle odottamaan kuljetusta Pallakselle. Ensimmäisenä odotellessa törmäsin Väistön Timoon aka UltraTimo 2.0. Niitä näitä rupatellessa hetken aikaa kysäsin, että olihan Pallaksella vettä tarjolla, jotta voin siellä täyttää lötköpötköt nesteillä. Eipä ollut takeita siitä, joten pikaseen etsimään paikkaa, missä voisi täyttää pullot. Ei löytynyt, joten oli toivottava, että Pallaksella olisi täyttömahdollisuus. Onneksi oli hotellilla. Matkan ainoat porot olivat kirjaimellisesti parkeerannut itsensä hotellin pihan parkkipaikalle omiin ruutuihinsa. Aiheutti hymyn huulille.

Tunnelma Pallaksella oli leppoisa. Pallas oli myös 66km taivaltajien maali sekä ensimmäinen suurempi huolto 160km matkalaisille. Maaliin saapuneiden joukossa oli kotikulmilta tuttuja. Toiset oli jo suorittanut oman osuutensa ja toisilla oli edessä pitkä taival. Jännitys alkoi tiivistymään kellon lähestyessä puolta yötä ja 100km lähtijät alkoivat kokoontua lähtöalueelle. Paria minuuttia ennen starttia GoPro esille ja kuvaamaan tunnelmaa startissa. Kello löi 0.00 ja lähtölupa annettu. Olin niin tohkeissani, että unohdin startata kellon heti lähdössä. Muutaman sadan metrin päästä muisitin laittaa seurannan päälle. Alkumatkaa taivallettiin rauhassa jonossa. Porukkaa oli paljon liikenteessä. Lähdin liikkeelle viimeisen kolmanneksen joukossa suosiolla, sillä tiesin, että eteneminen tulee olemaan jokseenkin leppoisaa. Ennen ensimmäistä huoltoa tein vain muutaman ohituksen (poislukien pitkänmatkalaiset). Rauhalan huoltoon oli matkaa noin 21km. Käytin aikaa vajaat 3h 20 min, joka oli jonkin verran nopeammin kuin kuvittelin. Hyvä niin. Sykkeet pysyivät hyvin aisoissa. Lämpötila oli laskenut noin 12-13 asteen tienoille ja ekassa huollossa kun otti liivin pois päältä, tuli kylmä. Äkkiä vettä pulloihin ja mukiin energiaa mukaan ja liikkeelle. Pakko oli nostaa jonkin verran tahtia, jotta sai taas lämmön päälle. Matka jatkui edelleen jonoissa. Porukka vaihteli ympärillä mutta hyvässä hengessä ja joidenkin kanssa niitä näitä rupatellessa matka eteni mukavasti, kunnes yht’äkkiä olin selälleni polulla. Olin astunut juuren päälle ja tehnyt ”sisäsuksivirheen”. Onneksi selvisin pienillä naarmuilla. Olennaista oli tsekata, ettei mitään tavaroita tippunut liiveistä. Ja eikun eteenpäin.

Seuraava huolto tulikin vastaa melko nopeasti, mutta nyt alkoi jo jonkin verran painaa jaloissa. Sauvat oli pitänyt kaivaa jo pussista tällä etapilla sillä se sisälsi melko paljon loivaa nousua tunturin reunustaa pitkin. Energia oli uponnut hyvin ja jaksamisen suhteen ei ollut ongelmia. Lämpötila oli noussut jo sen verran, ettei enää tullut kylmä, kun otti liivin pois päältä. Taas kohtalaisen nopeasti eteenpäin. Jokunen ohitus tuli tehtyä ja muutaman kerran tulin ohitetuksi. Aika lailla samoja kasvoja ohiteltiin vuoron perään. Sain eräässä mäessä kiinni Tanjan, jonka kanssa tuli taivallettua useampi kilometri yhtä tahtia. Aurinko oli noussut jo korkealle ja lämmitti eräällekin tunturille noustessa paahteisesti. Nyt alkoi jo herätä ajatus siitä, että mitenköhän matkan kanssa käy. Itikoita alkoi myös pyöriä ympärillä ja hyttysmyrkkyjen teho alkoi selvästi jo laskea. Ei muuta kuin myrkkyä pintaan ja menoksi. Tanja oli säästänyt oman myrkkynsä Peurakaltion huoltoon, joten tarjosin omasta putelistani karkotetta ja matka jatkui taas. Huipulla jalat oli jo siinä kunnossa, ettei juoksu enää luonnistunut kovinkaan vaivatta. Tanja paini omien haasteiden kanssa, mutta jalka nousi sen verran ripeästi, etten enää oikein pysynyt perässä. Ajatus keskeyttämisestä alkoi vahvistua, että homma jää Peurakaltion huoltoon. Maisemat olivat upeat tässä vaiheessa, kun aurinko paistoi ja tunturien huipuilta näkymät olivat hienot.

Sauvakävellen pääsin huoltoon. Lämpötila oli jo melko korkea ja uupumuksen tuntemuksia oli jo jonkin verran. Tanja oli ehtinyt jonkin aikaa ennen minua huoltoon ja istuin samaan pöytään hänen kanssaan. Aloin pohtimaan ääneen keskeyttämisestä, mutta Tanja (onneksi) pyörsi pääni. Huollossa kului aikaa reilut 30min ja eikun eteenpäin. Nyt alkoi helpohko osuus seuraavaan huoltoon, jossa olisi vain vesitarjoilu. Jalka oli jo niin raskas, ettei juoksemisesta tullut mitään. Sauvoja käyttäen eteenpäin. Nyt kypsyi päätös lopullisesti pyyhkeen heittämisestä kehään. Kuumuus alkoi painaa, jalka ei noussut ja kellokin alkoi temppuilla. Se näytti ihan mitä sykkeitä tahansa. Noin 54km kohdalla kello sanoi sopimuksensa irti ja käynnistyi uudelleen. Yritin laittaa seurantaa uudelleen päälle, mutta 5min kuluttua kello käynnistyi jälleen uudelleen. Enää ei ollut hajuakaan taivalletusta matkasta. Kellosta pystyi kuitenkin seuraamaan käytettyä aikaa. Jälkikäteen tutkittuna kellosta ei löytynyt mitään dataa suorituksesta. Pääsin Kotamajalle noin klo 10.30 ja kypsytin päätöksen lopullisesti keskeyttämisestä. Päätäni yritettiin vielä kääntää, sillä aikaa olisi ollut taivaltaa maaliin asti. Seuraava osuus olisi ollut 21km ja lämpötila oli jo yli 25 astetta. Tiesin myös millaiset nousut odottaisivat Ylläksellä ja Pirunkurussa. Puhti oli poissa. Kysyin, mihin voisin soittaa itselleni noudon. Vastaus oli ”6km tuohon suuntaan”. No just, ei muuta kuin juomapullot täyteen ja jatkaa sauvakävelyä. Yritin laittaa vielä kerran kellosta seurantaa päälle, jotta osaisin suunnilleen arvioida matkaa ”evakuointipisteelle”, mutta huonolla menestyksellä. Nyt se pirun kapistus käynnisteli itseään uudelleen ja palautteli tehdasasetuksia, napit toimivat silloin tällöin. Selvisin hitaasti, mutta varmasti perille ja hyppy viileään autoon. Kisani oli taputeltu. Jalat olivat totaalisen puhki, mutta seuraavana aamuna ne olivat kuta kuinkin normaalit. En ymmärrä. Sen verran jäi hampaankoloon tästä reissusta, että ensi vuonna näemme varmasti uudelleen vähintään samalla matkalla. Karhunkierros jää ensi vuodelta pois, joten nyt pitäisi olla ”tuoreet jalat” tälle matkalle.

Mitä Polarille nyt kuuluu? Useamman viestin jälkeen Polarin tukeen sain ”luvan” toimittaa kellon Kempeleelle huoltoon. Huomasin jossain vaiheessa, että kellon takalasi oli haljennut useasta kohdasta ja veikkaan, että hikeä/kosteutta on päässyt sitä kautta sen sisään. Kellossa ei ollut enää minkäänlaisia elonmerkkejä. Onneksi kellossa on vielä takuuta jäljellä, joten sen piikkiin pitäisi mennä. Onhan se kello ollut käytännössä 24/7 kädessä, joten sen taustan ei pitäisi olla saanut mitään iskuja.