Nuts Karhunkierros on juostu vuoden 2023 osalta. Karhunkierros kamppailee omalla listalla Vaarojen maratonin kanssa parhaan tapahtuman tittelistä. Vaikka Ruka ja Kuusamo on melko kaukana Haminasta, ajomatkan palkitsee loistavat puitteet.
Harjoittelukausi oli suht onnistunut ennen kisaa. Tänä vuonna juoksin ”vain” 55km, koska vuoden päätavoite on heinäkuussa Nuts Ylläs-Pallas kisassa. Tavoitteena tuolloin on juosta ensimmäinen satamailinen ja tämä 55km toimi eräänlaisena harjoituksena Ylläksen reissua varten.
Lähtö Rukalle ei ollut paras mahdollinen, kotipihasta ajoin suoraan kotitiellä ajaneen kuorma-auton kulmaan. Konepeltiä ja puskuria ruttuun. Onneksi auto säilyi ajokuntoisena, kun kyydissä oli tulossa muutama kanssamatkustaja Etelä-Kymenlaaksosta. Muutaman tunnin viivästys starttiin, mutta matkaan kuitenkin päästiin ja perillä ennen puolta yötä.
Huonosti nukutun yön jälkeen olikin jo kisa-aamu. Aikasempina vuosina kisapäivä on ollut ajantappoa, kun startti vasta lähempänä puolta yötä. Nyt sentään lähtöä siinä klo 20 tietämissä. Ammupalan jälkeen hakemaan numerolaput, aistimaan kisailmapiiriä ja tekemään viimeisiä hankintoja. Meillä mökissä kahdeksan hengen seurue, joista kahdella polkujuoksukokemusta entuudestaan. Muut ovat ensikertalaisia. Kuusi meistä lähti 55km matkalle ja kaksi 34km matkalle lauantaina. Jännistystä oli ilmassa koko päivän. Monille ei ruoka oikein maistunut jännityksen takia, mutta energiaa ja nestettä kuitenkin saatiin koneisiin. Toimin monelle eräänlaisena mentorina ja kerroin joitakin vinkkejä valmistautumiseen ja itse kisaan.
Puoli seiskan aikaan illalla aloimme siirtymään kohti kuljetusta. Monilla jännitys alkoi hellittää mitä lähemmäksi Oulangan luontokeskusta päästiin. Itsellä oli hyvä kisafiilis ja sopiva jännitys. Olihan tämä jo kymmenes ultramatka minulle.
Matkaan pääsimme klo 19.40 pamauksesta. Lähdimme heti alusta melko haipakkaa taisteluparini kanssa. Hieman jännitti, kun sykkeet oli hyvinkin korkeat. VK2 enimmäkseen, mutta käytiin sitä myös mitatun anakynnyksenkin yläpuolella. Totesimme, että seinä nousee joka tapauksessa pystyyn niin otetaan kaikki hyöty irti alkumatkan helpohkosta osuudesta. En olisi usklatanut lähteä noinkin reippaaseen alkumatkan vauhtiin, jos taisteluparini ei olisi yllyttänyt. Olin laskenut, että jos kaikki menee hyvin, olemme noin 4,5h taivaltamisen jälkeen ensimmäisessä huollossa. Matka sujui kutenkin paremmin ja olimme jo 4h 20min jälkeen Basecampin huollossa (n. 32km). Taisteluparin krampit alkoivat kellon tarkasti 4h kohdilla, mutta onneksi ei juurikaan hidastanut matkaa. Oma vatsa oli hieman kovana ja energiat ei oikein maisunut. Väkisin piti syödä itse tehtyä marmelaadia. Huollossa nestettä matkaan ja puolikas banaani, joka tuntui nousevan heti ylös. Onneksi ei noussut.
Ilma oli sen verran viilennyt, että nyt piti laittaa pitkähihaisen urheilupaidan päälle juoksutakki. Muuten jatkettiin shortseissa. Vilu ehti iskeä huollossa ja hetken hölköttelyn jälkeen lämpö palasi kaikkialle muualle paitsi käsiin. Hanskoja en silti ottanut käyttöön. Muutama kilometri huollosta oli aika ottaa demetiatikut käyttöön. Perinteisesti ne ovat aiheuttaneet sen, että liikkuminen muuttuu kävelyksi liian helposti. Nyt kuitenkin pystyimme pitämään juoksua yllä helpohkoilla osuuksilla. Huollon jälkeen vetovastuu siirtyi enemmän minulle, kun kaverin jalat alkoi jo hieman hyytyä, mutta pystyi hyvin olemaan peesissä. Itsellä jalat oli yllättävän hyvässä kunnossa ja mistään merkittävästä hiipumisesti ei ollut merkkejä. Hiljalleen aloimme kapuamaan Konttaiselle. Kello oli silloin noin 1.30 ja aurinko loisto upeasti vaarojen ja tuntureiden takaa. Näkymät Kumpuvaaran ja Konttaisen päältä olivat upeat. Alamäet kulkivat vielä melko rennosti ja niissä pystyimme pitämään vielä suhteellisen hyvää vauhtia. Konttaiselta oli lasku Konttaisen huoltoon. Huollon taktiika sama kuin Basecampissa, nestettä matkaan ja nopeasti liikkeelle. Jälleen otin vain puolikkaan banaanin. Nyt ei tullut tunnetta, että se palaisi vastapalloon ylös.
Huollosta oli enää matkaa vajaa 7km. Pari pientä nyppylää ja maalisuora. Alkoi herätä ajatus 9h alittamisesta. Ajatuksena tuntui hyvältä, mutta todellisuus jotain aivan muuta. Konttaisella sai jo esimakua jyrkistä nousuista ja laskuista köysikaiteiden avulla. Valtavaaraan valehuiput huijasivat jälleen. Tiesin, että niitä on, mutta niitä vaan tuli ja tuli. Jalkoja hapotti ylämäissä, mutta helpoissa kohdissa pystyi vielä juoksemaan, joten vauhti säilyi. Vihdoinkin Valtavaaran huippu ja palovartijan mökki. Kyltin mukaan 3,2km Rukalle. Kahden kilometrin kyltin kohtaa katsoin, että 20min aikaa ehtiä aikatavoitteeseen. Taisteluparin jalat eivät enää kestäneet alamäkirallattelua, omat kulki vielä, joten lähdin kiiruhtamaan kohti maalia.
Voihan Rukan nousu! Tämä mäki aina yllättää pituudellaan ja jyrkkyydellään vaikka nyt jo kolmatta kertaa kipusin huipulle. Mäen lopussa napsahti 9h kelloon. Mäen päällä hetki kävelyä, jotta hapot vähän laskee reisissä. Ja alamäki juosten kohti maalia. Kello pysähtyi aikaan 9:08:18. Parin kilometrin aikana ehti syntyä lähes 5min ero taistelupariini. Maalissa soppaa ja muuta energiatäydennystä. Kerrassaan hyvät fiilikset ja ennen kaikkea hyvävoimaisena maalissa.
Kaiken kaikkiaan onnistunein kisa koskaan. Alussa uskalsi pitää reipasta vauhtia ja lopussa ei tullut pelättyä hiipumista. Pitkistä matkoista on selvästi ollut apua lihaskestävyyden parantumisesta. Lauantaipäivä menikin koomaillessa ja turistessa muiden mökkiläisten kanssa fiiliksistä kisasta. Samalla tuli kokeiltua uusia menetelmiä jalkojen palautteluun. Alku illasta menimme vielä kannustamaan päivämatkaajat maaliin.
Loistava reissu ja erinomainen seura! Tällaisia lisää.
