Erilaiset urheilukellot ja sykemittarit ovat arkipäivää jo kuntoiliojoista alkaen aina huippu-urheiluun saakka. Useilla on käytössä jonkinlainen harjoitusohjelma. Ne perustuvat tietyllä intensiteetillä tapahtuvaan harjoitteluun sykkeiden perusteella. Niiden avulla määritellään peruskuntoalueet (PK), vauhtikestävyysalueet (VK) ja maksimikestävyysalueet (MK). PK-alue ja VK-alue jaetaan vielä kahteen osaan PK1 ja PK2 sekä VK1 ja VK2. Nämä perustuvat maitohapon eli laktaatin muodostumiseen veressä. PK-alueella tapahtuva harjoittelu poistaa maitohappoa, VK-alueella maitohappoa alkaa jo kerääntyä, mutta elimistö pystyy vielä poistomaan sen lihaksistosta. MK-alueella tapahtuva harjoittelu tuottaa enemmän maitohappoa kuin kuluttaa. Peruskestävyyden ja vauhtikestävyyden rajaa kutsutaan aerobiseksi kynnykseksi ja vauhtikestävyyden ja maksimikestävyyden rajaa anaerobiseksi kynnykseksi. Hiemankaan aktiivisemman harrastelijan kannattaa käydä mittauttamassa omat kynnysarvonsa kynnysmittauksessa, sillä jokaisen kynnysrajat ovat yksilölliset, eikä niitä pysty vertamaan keskenään.
Urheilukellot arpovat myös näitä kynnyksiä, painotus sanalla arpovat. Ne yrittävät tulkita raja-arvoja keräämänsä datan perusteella, mutta nämä osuvat yhtä todennnäköisesti oikeaan kuin voittaisit lotossa kahdesti peräkkäin. Kaikki tämä laskenta perustuu maksimisykkeen ja leposykkeen erilaisiin kaavoihin. Yleinen kaava maksimisykkeen laskemiseen on 220 – ikä. Omalla kohdalla se olisi noin 180, mutta edelleenkin maksimit ovat yli 190. Oletuksena urheilukellot arpovat sykerajat seuraavasti maksimisykkeestä: 50-60% PK1, 60-70% PK2, 70-80% VK1, 80-90% VK2 ja 90%+ MK. Tällä kaavalla anaerobinen kynnys osuu melko hyvin yksiin oman mitatun tuloksen kanssa, kun taas aerobinen kynnys tällä kaavalla olisi 137 bbm, kun mitattu tulos on 149 bbm.
Karvosen kaava
Tähän perinteiseen laskentatapaan on olemassa parempi laskentakaava, nk. Karvosen kaava. Tämäkään kaava ei ole niin tarkka kuin kynnysmittauksessa mitattu tulos, mutta on paljon lähempänä kuin perinteinen. Karvosen kaavalla lskemista varten tarvitaan tieto leposykkeestä ja maksimisykkeestä. Monista urheilukelloista saa selville leposykkeen, mutta maksimisykettä varten kannattaa tehdä jokin harjoitus, jolla pystyt testaamaan maksimisykettäsi. Karvosen kaavassa teoreettinen aerobinen kynnys on 70% sykereservistä (maksimisykkeen ja leposykkeen erotus) ja anaerobinen kynnys 90% sykereservistä. Alla esimerkkilaskenta.
HRmax = 195
HRmin = 46Aerobinen kynnys: (HRmax – HRmin) x 0,7 +HRmin = (195 -46) x 0,7 +46 = 150
Anaerobinen kynnys: (HRmax – HRmin) x 0,9 +HRmin = (195 -46) x 0,9 +46 = 180
Tässä laskentakaavassa aerobinen kynnys osuu aika hyvin yksiin, mutta anaerobinen kynnys on liian korkea (omat virallisesti mitatut rajat aer. kynnys 149 ja anaer. kynnys 172).
Kun nämä sykerajat on saatu selvitettyä, ne asetetaan kelloon ohjeiden mukaisesti siten, että PK-alue (kaksi ensimmäistä sykealuetta) päättyy 149 ja VK-alue alkaa 150. PK1 ja PK2 määritellään siten, että maksimisykkeestä 50% (tässä tapauksessa 195 x 50% = 98, mutta pyöristäisin sen 100) on PK1 alaraja ja PK2 yläraja on 149. PK1 ja PK2 raja on näiden edellä mainittujen rajojen puolivälissä. VK1 ja VK2 määritellään siten, että VK1 alaraja on 150 ja VK2 yläraja on 179. VK1 ja VK2 välinen raja on puolessa välissä tätä aluetta. MK-alue alkaa 180 eteenpäin ja on sykemittarin viimeinen alue, yleensä punainen alue.
Tällaisen ohjeen avulla on hyvä aloittaa sykeperusteinen harjoittelu. Hyviä treenejä.
